"Que? Más 30?!?"
Paria tuntia ennen tyopajani "Gracias a la amistad" (Kiitos kaveruudelle) alkua saan kuulla, etta osallistuja olikin ilmoittautunut ennakkotietoja enemman ja lopulta heita onkin tulossa yli kolmekymmenta. Kaikki meksikolaisen kaupungin San Cristobal de las Casasin ja sen lahikuntien ala- ja ylakoulujen opettajia.
Vaikka olen ollut tana kevaana tasan kymmenen vuotta opetustehtavissa kiinni ja luokittelen itseni kokeneeksi, niin nyt alkaa jannittaa. Edessani on kahden paivan tyopajakokonaisuus (kolme tuntia per paiva) ja vaikka sisalto on taysin itsekirjoittamastani Kiitos kaveruudelle - Vuorovaikutus- ja tunnetaitojen ohjaajan kasikirjasta, niin jannittavaksi tasta tekee sen, etta tulen ohjaamaan ensimmaisen kerran - niin paljon kun pystyn - espanjaksi.
Olenhan toki tehnyt valmistelutyota koko edeltavan viikon. Istunut hostellini katolla kasikirjani kanssa ja kaantanyt sanakirjan ja Googlen avulla harjoituksia vieraalle kielelle. Kirjoitellut lahes sata pienta lappua verbeja, paikkoja, tilanteita ja tunnetiloja espanjaksi. Valilla hopotellyt harjoituksien ohjeistuksia aaneen viereisen talon katonkorjaajien iloksi.
Tyopajani on osa paikallisen Teatro Entre Cuatro -teatterifestivaalin ohjelmistoa. Olen itsekin osallistunut menneella viikolla esimerkiksi aanityopajaan, ja tutustunut festarityontekijoiden yhteisillallisilla meksikolaisiin teatteritekijoihin.
Menen suomalaisittain hyvissa ajoin paikalle. Laitan tilan kuntoon ja innostavaa musiikkia soimaan. Viitta minuttia vaille alkamisajan saapuu paikalle pari englantia taitavaa señoritaa, jotka pyhitan tulkikseni. Huh eli englantia siis voin tarpeentullen kayttaa :)
Meksikolaisittain vaki saapuu paikalle pikkuhiljaa. Otan ensimmaisesta osallistujasta lahtien tavakseni tervehtia kaikki kattelemalla, kysymalla nimen, esittelemalla itseni ja toivottamalla tervetulleeksi. Suurin osa ei tyydy kattelyyn vaan moiskauttavat poskipusut tai jopa kaappaavat halaukseen. Jep, nyt ollaan omieni seurassa.
Kakskytyli alkamisajan kaikki ovat saapuneet ja aloitamme istumalla isossa ringissa, kuten tapanani on. Esittelen itseni, kerron tyostani ja kysyn, miksi he ovat tulleet tyopajaan. Vastaus on yksiselitteinen: suomalainen koulutus on maailman huippua - joten totta kai he halusivat tulla maailman huippuopettajan oppiin!
Jannitys iskee uudelleen. Koska minahan olen ihan vaan tallainen tavallinen draamaduunari. Myonnan sen heille mutta pienella yhteisella jutustelutuokiolla selviaakin jo muutama asia, mika tekee opettajuudestani heille erityista:
- Opetukseni on tutkivaa. Minulla ei ole valmiita ratkaisuja, yhta ainoaa oikeaa vastausta tai sanomaa, jotka haluan heidan oppivan. Me lahdemme tutkimaan yhdessa ja lopputulos voi olla mita tahansa. Ei se maaranpaa vaan matka.
- Opimme tekemalla yhdessa. En luennoi. Emme lue. Teemme, koemme ja lopussa keskustelemme. Paivan lopussa kirjoitetaan tehdyt harjoitukset muistiin jatkokayttoa varten (tama saa tyopajojen lopussa suurta kiitosta). Mina en omista mitaan - kaikki on yhteista.
- Ja mika erikoinen mutta vaikuttava sanoma heille: "Mina olen taalla teita varten. Ette te minua varten." Jaan kaiken tietoni, taitoni, asiantuntijuuteni teille. Minakin osallistun, koen, katson ja keskustelen. Haluan olla luomassa teille tyopajaa, jossa koette oppivanne, onnistuvanne ja myos kayvanne hieman epamukavuusalueella - silla se, jos mika, opettaa.
Alkurupatteluissa kerron myos, miten Suomen perusopetuksessa vallitsee mm. oppimisen trendeja: ilmiopohjaisuus, ryhmatyoskentely, teknologia ja "seinattomyys" (ei yhta fyysista luokkatilaa). Ja hups, selitinko ma just kaiken tuon espanjaksi?!?
Ensimmaisen tyopajapaivan teemana on tutustuminen ja yhteistyo. Aloitetaan harjoituksella "Oma tavara", jonka olen kaantanyt espanjaksi "Mi cosa". Harjoituksen nimi kikatuttaa, silla cosa = tavara, ja sen voi ymmartaa hyvin monella tavalla... Jokainen esittelee jonkun oman tavaransa parille, jonka tehtavana on harjoituksen kakkososassa esitella oma pari ja hanen tavaransa kaikille muille. Siina vieraahtaakin sitten ensimmainen tunti, silla meksikolaisillahan juttua riittaa...
Ja voitteko kuvitella, etta ensimmainen esitteleva pari nousee aivan oma-aloitteisesti ylos seisomaan ja esiintyvat muiden, suurimmaksi osaksi tuntemattomien opettajien, edessa aivan luonnollisesti. Mina repean nauramaan: "Nunca, nunca en Finlandia!" Suomessa ei koskaan tapahtuisi noin :D
Jatkamme harjoituskirjani harjoituksilla (sivunumero suluissa):
Vete! = Mene! (s. 14)
Mira a tu izquierda = Katse vasemmalle (s. 14)
La linea = Jono (s. 24)
Las figuras sin voz = Kuvioita ilman aanta (s. 29)
Uno, dos, tres = 1-2-3 (s. 17)
Kuten tapanani on, kaikki harjoitukset lopetetaan yhteisiin aplodeihin, jonka jalkeen kysyn, miksi teimme taman harjoituksen ja mita taitoja tassa harjoittelimme tai opimme. Havainnot ovat paasiassa taysin samanlaisia kuin kotimaassakin. Myos mokailun rentoudesta puhutaan - mutta kertoessani suomalaisten peripiirteesta, eli hapeanpelosta, ja naytellessani muutaman esimerkin, oivaltaa meksikolaisetkin, etta ehka naita vuorovaikutustaitoja todellakin on ihan hyva opetella silla pohjolassa...
Viimeisena harjoituksenamme on El espejo = Peili (s. 21) jonka taustalle laitan soimaan Jenni Vartiaisen "Missa muruseni on". Kaunis kappale, kauniit ihmiset, kaunista yhteistyota... Jannitys laukeaa ja kyyneleet alkavat vuotaa poskillani.
Tyopajapaiva kaksi alkaa pahimmalla mahdollisella katastrofilla, mita suomalaiselle voi kayda: saavun opettamaan puoli tuntia myohassa! Uutta aikataulua ei ole ilmoitettu minulle ja juoksen kurssikeskukselle miettien, miten pyydan espanjaksi mahdollisimman syvasti anteeksi.
Mutta mita! Siellahan istuu vasta osa porukasta paikalla. Muut juo kahvia aulassa. Kaikki rupattelevat eika kukaan ole huomannut, etta opettaja on puoli tuntia myohassa!!!
Pyydan silti anteeksi - onhan nyt vielapa perjantai - mutta osallistujat ovat vaan onnellisia nahdessaan minut ja moiskauttavat poskipusuja. Aloitan kysymalla fiiliksia edellisesta paivasta ja vastaus naytetaan silmat kiinni pelkalla peukulla ylos, alas tai vaakaan. Kaikki nayttaa peukkua ylos ja muutaman huudahtaakin jo innokkaana, etta kokeili eilisia harjoituksia tanaan oppilailla ja ne toimi tosi hyvin! Eli paras mahdollinen pohja lisata vetta myllyyn ja lahtea paivan teemoihin mielikuvitus ja draaman erilaiset menetelmat.
Aloitan kertomalla draamasopimuksesta ja draamatunnin erityispiirteista (s. 8-11). Ja kuten kotimaassakin, toisen paivan ilmapiiri on alusta saakka rennompi ja naurua piisaa ensimmaisesta harjoituksesta alkaen:
Mi nombre y me gusta = Olen ja pidan (s. 23)
La bola de nieve = Lumipallo (s. 16)
La pantomima = Pantomiimi (s. 18)
Que hago? = Mita mina teen? (s. 18)
El mentiroso = Valehtelija (s. 19)
La ascociacion de ideas = Mielleyhtyma (s. 18)
Si tu estas, yo estoy... = Jos sina olet, niin mina olen... (ei kasikirjassa)
Estoy el arbol = Olen puu (ei kasikirjassa)
La foto de los sentimientos = Valokuva tunteista (s. 41)
Paiva loppuu ja on loppuringin aika. Jokainen saa sanoa sanottavansa ja esiin nousee muun muassa seuraavanlaisia asioita:
- Alussa oli ennakkoluuloja, kun kuuli, etta tyopaja ei olekaan teoreettinen. Mutta lopputulos oli todella hyva ja oppiminen tekemalla itse on aivan juuri oikea tapa.
- "Haluan itsekin opettaa enemman ilman papereita"
- Tyopaja oli erittain sosiaalinen. Myos opettajan (minun) ja osallistujien valilla. Kahdessa paivassa syntyi tiivis yhteishenki. "Kuin oltaisiin yhta perhetta."
- Terapiaa itselle. Oman kehon kayttoa. Onnistumisia.
- Opettajan (minun) rooli oli erilainen. Opettaja osallistui, heittaytyi, mokaili ja nauroi peraan. Naki etta opettaja nauttii tyostaan. Dynaaminen ja motivoiva opetustyyli.
- Lempiharjoitukset: Kuvioita ilman aanta, Lumipallo, Valehtelija ja erilaiset valokuvatekniikat.
Tyopajan loppu venahtaa tunnilla, silla kaikki haluavat selfieita, ryhmakuvia, halauksia, hipeloida tukkaani, katsoa silmiini ja jakaa yhteystietojaan. Kutsuja kouluihin vierailemaan satelee joka puolelta mutta nahtavaksi jaa, saanko meksikolaiset moista aikaan :D
Olen cervezani ansainnut. Myonnetaan, etta tyopaja olisi ollut ilman tulkkeja hitaampi, mutta uskallan kylla olla myos ylpea omasta onnistumisestani! Ja miten hyva olikin kokea valilla jannitysta, epavarmuutta ja tepastella itsekin epamukavuusalueella niin kauan, etta siita tuleekin mukavuusalue.
Sí, gracias! Kylla, kiitos, tata lisaa.
-----------------------------------------
Kiitos kaveruudelle -kasikirja: https://www.kuopio.fi/kiitos-kaveruudelle
Teatro Entre Cuatro: https://www.facebook.com/teatroentrecuatro/
